Opitaanko ammatillisessa koulutuksessa syrjimättömän elämän ja yhteiskunnan pelisäännöt?

Rasisminvastaista viikkoa vietetään tänä vuonna 16.–22.3.2026. Viikon taustalla on YK:n kansainvälinen rotusyrjinnän vastainen päivä, jota on vietetty 21. päivä maaliskuuta vuodesta 1966 lähtien. Rasisminvastainen viikko (antiracism week) rakentuu tämän päivän yhteyteen. Viikkoa koordinoi valtakunnallisesti Suomen Punainen Risti.

Vuonna 2026 rasisminvastaisen viikon teemana on turvallisuus. Puuttumalla rasismiin voidaan luoda kaikille turvallisempia yhteisöjä, tiloja ja yhteiskuntaa. Tässä artikkelissa pohdimme, opitaanko rasismiin puuttumista ja syrjimättömän elämän toimintatapoja riittävässä määrin ammatillisessa koulutuksessa.

Rasismi ilmenee esimerkiksi seuraavilla tavoilla

Vuorovaikutuksellisena rasismina, esimerkiksi aggressioina ja mikroaggressioina:

• Aggressiot: Esimerkiksi nimittely, huutelu kadulla, rasistisien vitsien kertominen tai ennakkoluulojen lietsominen yhteisössä tai sosiaalisessa mediassa. Rasismi voi ilmetä myös fyysisenä väkivaltana.
• Mikroaggressiot: Mikroaggressiot ovat näennäisen harmittomia, mutta loukkaava kommentteja tai tekoja, jotka kohdistuvat vähemmistöryhmään tai vahvistavat tätä ryhmää kohtaan tunnettuja stereotypioita. Esimerkiksi kysymyksiin ihmisen kotimaasta tai alkuperästä sisältyy oletus, että kaikki suomalaiset näyttävät samalta. Samoin mikroaggressiosta on kyse silloin, kun ihonvärin perusteella tehdään oletuksia ihmisen kielitaidosta.

Rakenteellisena rasismina eli työelämässä, koulutuksessa ja palveluissa tekoina, toimintatapoina ja prosesseina, jotka syrjivät joko välittömästi tai välillisesti tiettyjä ihmisryhmiä. Yhteisön tai yhteiskunnan omaksumat arvot, normit, sanat, käsitteet ja kuvat voivat tuottaa rasismia.

Rakenteellinen rasismi näyttäytyy esimerkiksi:

• suomalaisperäisten sukunimien suosimisena työpaikan tai vuokra-asunnon hakemiseen liittyvissä valintatilanteissa.
• opiskelijoiden ohjaamisena jatko-opintojen ja ammatin valinnassa omista kiinnostuksenkohteista poikkeaviin koulutusvalintoihin tai alemmalle koulutustasolle etnisen taustan ja kotikielen perusteella.
• opiskelumateriaalien tai toimintakulttuurin valkonormisuutena, jolloin opetuksen lähtökohtana toistuu oletus valkoisuudesta tai valkoisia piirteitä kantavien ihmisten ”normaaliudesta” tai ”hyvyydestä”. Valkonormisuus on yhteydessä rodullistamiseen, jossa muut kuin valkoiseksi koetut yksilöt tai ihmisryhmät nähdään tai määritellään valtaa pitävän ryhmän edustajien toimesta ulkopuolisiksi, toisiksi, tai erilaisiksi. Valkonormisuutta on esimerkiksi se, jos koulutuksen toteutuksessa, oppimateriaaleissa ja opiskelijoille esiteltävissä esimerkeissä esiintyy vain valkonormiin mahtuvia henkilöitä. Tällöin esimerkiksi mustilta ja ruskeilta nuorilta ja aikuisilta oppijoilta voi jäädä puuttumaan roolimalleja itsensä näköisistä ihmisistä eri tilanteissa, ammateissa ja tehtävissä.

Sisäistettynä rasismina, jolloin rasismia kokeva sisäistää (usein tiedostamattaan) rasismin ja muun syrjinnän kokemuksen käsityksenä omasta huonommuudesta. Tämä voi vaikuttaa heikentävästi itsetuntoon ja käsityksiin omista kyvyistä, mikä saattaa vaikeuttaa oppimista ja vaikuttaa rajoittavasti esimerkiksi jatko-opinto- tai urasuunnitelmiin.

Rasismi voi ilmetä myös viharikoksina: Viharikoksella tarkoitetaan rikosta, jonka motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin edustamaa kansanryhmää kohtaan. Poliisin mukaan yleisimpiä rasistisesta motiivista tehtyjä rikoksia ovat pahoinpitely, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus. Rasistiset rikokset kohdistuvat erityisesti ulkonäöltään kantaväestöstä erottuviin maahanmuuttajiin. Lisäksi maahanmuuttajien lähipiiriin kuuluvat henkilöt ja Suomen kansalliset etniset vähemmistöt, kuten romanit sekä saamelaiset ovat joutuneet rasististen rikosten uhreiksi.

Lue lisää: Mitä rasismi on? – Punainen Risti

Lue lisää: Rasismin tunnistaminen ja purkaminen kasvatuksessa ja koulutuksessa | Opetushallitus

Tunnistetaanko rasismi ja sen vaikutukset suomalaisessa koulutuksessa ja työelämässä?

Syrjimättömyys koulutuksessa

Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:

”…kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.” 

Jo rotusyrjinnän määritelmä asettaa koulutusta järjestäville vahvan velvollisuuden puuttua syrjivään käytökseen ja ehkäistä rakenteellista rasismia. Oppilaitosten toimintaa ohjaa myös yhdenvertaisuuslaki, jonka mukaan viranomaisten, varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestäjien sekä työnantajien tulee arvioida ja edistää yhdenvertaisuutta omassa toiminnassaan.

Tämä velvoite ei kuitenkaan tunnu toteutuvan. Vuonna 2022 toteutetun tutkimuksen mukaan 42 prosenttia Suomessa asuvista maahanmuuttaneista oli kokenut syrjintää edellisen vuoden aikana, mikä oli enemmän kuin missään toisessa tutkimuksen kohteessa olleessa kolmessatoista Euroopan maasta. Joissakin ryhmissä syrjintäkokemukset olivat vieläkin yleisempiä. Esimerkiksi Afrikasta ja Lähi-idästä muuttaneista nuorista syrjintää kertoi kohdanneensa jopa 63 ja 58 prosenttia. Punaisen Ristin tänä vuonna toteutetun kyselytutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaista vastaajista 95 prosenttia oli kokenut tai todistanut rasismia. Useimmiten nuoret kohtaavat rasismia verkossa ja sosiaalisessa mediassa.

Rasismi koskettaa erityisesti lapsia ja nuoria. Etnisten suhteiden neuvottelukunnan (Etno) vuonna 2023 järjestetyissä dialogeissa nousivat voimallisesti esiin nuorten kouluissa ja opinto-ohjauksessa kohtaamat ennakkoluulot ja asenteet. Osallistujilla oli kouluvuosiensa varrelta kokemusta rasistisesti käyttäytyvistä opettajista, sekä opettajista, jotka eivät puuttuneet luokissa tai opetustilanteissa tapahtuvaan rasistiseen kielenkäyttöön tai syrjintään.

”Opettajat sanoivat, että oma mielipide, jos joku sanoo jonkun rasistisen sanan.”

Syrjintää kohdanneet nuoret kuvasivat myös sitä, että heitä ohjattiin jatko-opintojen ja ammatin valinnassa omia kiinnostuksenkohteita alemmalle koulutustasolle:

”Opettaja sanoi, että sä meet kumminkin amikseen, sä olet S2. Sanoin, että haluan mennä lukioon. Opiskelin itse. Aloitin itse opiskelemaan, koska muuten en olisi päässyt eteenpäin. Luin itse ja kun näin sen opettajan, se kysyi, mihin sä menit. Sanoin että menin lukioon. Se sano taas, että sä et tule siellä pärjäämään.”

**

”Välillä mietin miksi opettajat ei sano, että kyllä pystyt mihin sä haluat. Vain muutama ammatti, mitä ne suosittelee, kokki, lähihoitaja, siivooja, rakennus. Eikö muita ammatteja tarvitse?”

Nämä nuorten kokemukset ovat merkittäviä ammatillisen koulutuksen kannalta myös siksi, että niissä ammatillinen koulutus peruskoulun opettajien puheissa paikkana, joka paremmin soveltuu maahanmuuttajataustaisille.

Tutustu sitaatteihin laajemmin ja lue lisää nuorten dialogissa esille nostamista kokemuksista: Yhteenvetoraportti kokoaa nuorten kokemuksia rasismista ja ehdotuksia siihen puuttumiseksi | Kotoutuminen

Opi lisää rasismista Suomessa:

• Punaisen Ristin tutkimus: Valtaosa Suomessa asuvista kokee rasismin heikentävän yhteiskunnan turvallisuutta – Punainen Risti
• Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys: Afrikkalaistaustaisille suomalaisille rasismi ja syrjintä ovat arkipäivää | Yhdenvertaisuusvaltuutettu 
• Tuoreimmat tutkimustulokset korostavat tarvetta toimia rasismin kitkemiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi | Yhdenvertaisuusvaltuutettu
• Tulokset – THL

Rasismi ja ammatillinen koulutus

Ammatilliseen koulutukseen ohjautuu (tai ohjataan) merkittävä määrä Suomen ulkomaalaistaustaisista ja vieraskielisistä opiskelijoista. Ammatillisella koulutuksella on siksi erityinen velvollisuus huolehtia siitä, että nuorilla on mahdollisuus turvalliseen ja syrjimättömään opiskeluympäristöön.

Tuoreen vuoden 2025 nuorisobarometrin mukaan nuoret ylipäänsä, ja erityisesti maahanmuuttajataustaiset nuoret, kokevat yhä enemmän paineita vastata heihin kohdistuviin odotuksiin. Myös koulutukseen kohdistuu yhä enemmän odotuksia: julkisessa keskustelussa huomio on keskittynyt laskeviin PISA-tuloksiin tai ammattikoulutuksesta valmistuneiden osaamistasoon. Keskustelussa syitä on löydetty niin sosioekonomisesta taustasta kuin maahanmuuttotaustastakin.

Nuorisobarometrin mukaan julkisessa keskustelussa on jäänyt huomiotta se, miten nuoret itse tämän keskustelun kokevat. Siksi barometrissa on tarkasteltu erikseen vähemmistöön kuuluvien nuorten koulutuksellisia toiveita ja käsityksiä sekä nuoriin kohdistuvia koulutuksellisia vaatimuksia. Nuorisobarometrin tulokset osoittavat, että vähemmistötaustaiset nuoret kokivat vähemmän vanhempien luottamusta siihen, että he voivat saavuttaa koulutukselliset tavoitteensa kuin ei-vähemmistöihin kuuluvat. Lisäksi he kokivat koulutuskontekstissa muista enemmän opettajien epäluottamusta huijausepäilyjen muodossa, epäoikeudenmukaisuuden kokemusta ansaitsemansa arvosanan suhteen, tai tarvetta ponnistella kovemmin pärjätäkseen opinnoissa.

Maahanmuuttajanuorten kohdalla tilannetta vaikeuttaa se, että maahanmuutosta on tullut yksi keskeisim­mistä poliittisista jakolinjoista. Polemiikki ei käsittele maa­hanmuuttoa vain objektiivisten yhteiskunnallisten vaikutusten tasolla, vaan keskustelua käydään maahanmuuttajien ominaisuuksista ja julkisuudessa esitetään yleistäviä näkemyksiä maahanmuuttajista. Julkinen keskustelu koskettaa suoraan nuoria ja toisaalta voi myös yleistää haitallisia puhetapoja nuorten elämänpiirissä. Esimerkiksi vajaa puolet Nuorisobarometrin vastaajista (47 %) oli kuullut maahanmuuttajiin koh­distuvia paheksuvia mielipiteitä ystäviltään, neljä kymmenestä (42 %) vanhemmiltaan tai muulta huoltajaltaan, noin joka seitsemäs (14 %) opetta­jaltaan ja 3 prosenttia opinto-ohjaajaltaan.

Ammatillisen koulutuksen toteutuksen tulee pystyä huolehtimaan paitsi siitä, ettei nuori koe kohtaa syrjintää opinnoissaan myös siitä, että opiskelijoilla on mahdollisuus turvallisiin työharjoittelujaksoihin. Etnon nuorille järjestämissä dialogeissa ammatissa toimivilla nuorilla oli monenlaisia kokemuksia työelämässä tapahtuvasta syrjinnästä paitsi työkavereiden myös esimerkiksi työelämässä kohdattujen asiakkaiden toimesta. Etnon dialogeissa kävi ilmi esimerkiksi se, kuinka myyntiliikkeessä maahan muuttaneet työntekijät piilotetaan katseilta:

 ”Siellä on maahanmuuttajia töissä ja on yksi suomalainen myyjä, joka tulee esittelemään autoja ihmisille. Kun ostaja tulee, kaikkien pitäisi mennä piiloon, niin se ainoa suomalainen myyjä esittelee autoja. Kun ne [maahanmuuttajat] esittelee autoja itse, niitä ei saa myytyä.”

Terveydenhuollossa työskentelevä osallistuja puolestaan kertoi, kuinka:

 ”Esimerkiksi jos kutsun asiakkaita huoneeseen, ne katsoo mua päästä varpaisiin ja pyytää että voiko joku toinen ottaa minulta näytteitä, aha okei, mä en sanonut mitään, kun se ei usko minuun.

Maahanmuuttajataustaisten lisäksi myös kansalliset vähemmistöt kohtaavat rasismia

Rasismia kohdistuu Suomessa paitsi maahanmuuttajataustaisiin myös Suomen alkuperäiskansaan saamelaisiin ja kansallisiin vähemmistöihin, joita ovat ruotsinkieliset, romanit, juutalaiset, tataarit, karjalaiset sekä niin sanotut vanhavenäläiset. Syrjintää lisää osaltaan väestön tietovaje vähemmistöistä, joka katsotaan erityisesti koulutusjärjestelmän tuottamaksi rakenteelliseksi heikkoudeksi.

Esimerkiksi tietovaje saamelaisista sekä saamelaisten kulttuurista ja alkuperäiskansaoikeuksista on rakenteellinen ongelma. Saamelaisiin kohdistuva rakenteellinen rasismi näkyy paitsi valtaväestön tiedon puutteena myös itse koulutusjärjestelmän kolonialistisessa historiassa. Muun muassa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission selvitykset ovat tuoneet esiin, miten koulutus on ollut osa saamelaisten suomalaistamista. Koulutuksella suomalaistamiseen liittyy kielen sekä kulttuurin menetyksiä, ja nämä kokemukset heijastuvat nykypäivän oppilaiden, perheiden ja yhteisöjen kokemuksiin.

Oppikirjoissa ja opetuksessa esiintyy yhä edelleen vanhentuneita ja stereotyyppisiä kuvauksia saamelaisista. Tämä ylläpitää rasistisia asenteita ja tarjoaa hedelmällisen maaperän disinformaatiolle ja jopa vihapuheelle. Myöskään saamelaislasten oikeus omakieliseen opetukseen ei toteudu yhdenvertaisesti, sillä saamenkielistä materiaalituotantoa, opetusta ja kielitaitoista henkilöstöä on liian vähän. Vuonna 2025 julkaistu Saamebarometri korostaa myös koulutuksen toteuttajien vastuuta saamelaisten kielellisten oikeuksien toteuttamisesta. Myös oppilaitokset voivat toteuttaa barometrin esittämää Laadukkaita saamenkielisiä palveluita tuottavan organisaation toimintamallia.

Paikkaa tietovajetta saamelaisista ja alkuperäiskansaoikeuksista – Tutustu:

• Saamebarometriin ja Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työhön sekä loppuraporttin
• Saamelaisalueen koulutuskeskuksen Perehdytysmateriaaliin saamelaiskulttuuriin ja saamen kieliin: Päättyneiden hankkeiden julkaisut ja tuotokset – Sogsakk
• THL:n opintomateriaaliin  ja OPH:n sivustoihin, joita voit hyödyntää opetuksen suunnittelussa ja opetuksessa: Saamelaiset ja saamenkieliset oppijat | Opetushallitus ja Kieli- ja kulttuurivähemmistöt | Opetushallitus

Romanilasten ja -nuorten kohdalla syrjintä ilmenee muun muassa opettajien ennakkoluuloina ja puutteina tarpeiden tunnistamisessa. Monet romanilapset ja -nuoret kokevat syrjintää, ja vaikka koulunkäynti koetaan tärkeäksi, yhdenvertaisen kohtelun ja kuulluksi tulemisen puute nakertavat luottamusta koulutusjärjestelmään ja uskoa omiin mahdollisuuksiin menestyä siinä tai työelämässä.

Lue lisää: Romanilasten, -nuorten ja -perheiden hyvinvointi ja osallisuus – THL, vahvista romanikulttuurin tuntemusta Romanikulttuurin oppitunnit | Opetushallitus, ja tutustu romanien ja romanikielisten oppilaiden kieli- ja kulttuuriperimän tukemiseen osana opintoja: Romanit ja romanikieliset oppijat | Opetushallitus

Rasismiin myös puututaan – Silti tarvitaan systemaattisempaa otetta

Rasismi ja antirasismi yläkouluissa (RILSE) -hankkeen tulosten mukaan:

• rasismi herättää kouluissa usein voimakkaita tunteita ja ahdistusta ja vaikuttaa sekä oppilaiden että henkilökunnan hyvinvointiin
• kouluissa on henkilökuntaa ja oppilaita, jotka toimivat rasismia vastaan
• koulun henkilökunnalla ja oppilailla on usein vaikeuksia tunnistaa rasismia ja puuttua siihen
• nykyiset peruskoulutusta ohjaavat asiakirjat ja ohjeistukset eivät puutu riittävästi rasismin eri muotoihin eivätkä anna selkeää ohjeistusta antirasismin edistämiseen kouluissa

Tutkimuksen mukaan oppilaitoksissa ei-valkoisiksi rodullistettujen oppilaiden tunteita ja kokemuksia ei kuultu tai ne siivutettiin. Samalla henkilökunta usein koki, etteivät he osanneet käsitellä rasismiin liittyviä omia tai oppilaidensa (rasismia kohdanneita tai siihen syyllistyvien) tunteita. Vaikka oppilaitoksissa oli rasismia vastaan toimivia oppilaita ja henkilöitä, vastuu antirasistisista toimista ja toimenpiteiden kehittämisestä kaatui yksittäisille henkilökunnan jäsenille. Oppilaitosten henkilökunta raportoi resurssien, käytännön tiedon, ja toisinaan motivaation puutteesta: opettajat ilmaisivat tarvitsevansa selkeitä ohjeita ja toimintasuunnitelmia rasismin torjumiseksi.

Tutkimuksessa havaittiin, että rehtoreilla on keskeinen rooli antirasistisen kulttuurin kehittämisessä kouluissa. Lyhytaikaiset kertaluontoiset antirasismikoulutukset eivät riitä, vaan tarvitaan jatkuvaa henkilökunnan ammatillista oppimista ja tukea. Lisäksi koulukohtaiset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat usein vajaakäytössä ja toimivat harvoin aktiivisina antirasistisen työn välineinä. Ongelmaksi muodostuu myös se, että kansallinen perusopetuksen opetussuunnitelma ei kehystä rasismia monimutkaisena yhteiskunnallisena, poliittisena, kulttuurisena ja historiallisesti rakentuneena ilmiönä. Tämä rasismin poliittisten ulottuvuuksien sivuuttaminen jättää henkilökunnan ilman tarvittavia käsitteellisiä ja käytännön työkaluja antirasismin systemaattiseen edistämiseen kouluissa.

Vaikka RILSE-tutkimus tarkasteli yläkouluja, voidaan sen tutkimustulosten olettaa koskettavan suurelta osin myös ammatillista koulutusta.

Tutustu RILSE-hankkeeseen ja tutkimustuloksiin täällä: Rasismi ja antirasismi yläkoulussa (RILSE) | Moninaisuus, monikielisyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus kasvatustieteissä | Helsingin yliopisto

Mitä oppilaitos tai työyhteisö voi tehdä?

Nuorten kokemuksia kuvaavissa raporteissa toistuu toive siitä, että erityisesti aikuiset puuttuisivat rasismiin selkeämmin ja systemaattisesti. Tämä on erityisesti ammatillisen koulutuksen velvollisuus niin oppilaitosarjessa kuin työelämäkumppanien kanssa toimiessa.

Organisaatiot voivat vahvistaa antirasistista työotettaan luomalla rakenteita, jotka eivät jätä rasismin tunnistamista ja siihen puuttumista yksittäisten toimijoiden vastuulle. RILSE-tutkimushanke osoitti, että kouluissa esiintyvä rasismi on usein rakenteellista ja arjen tasolla jatkuvasti läsnä, ja siksi kestävät ratkaisut edellyttävät johdon sitoutumista, selkeitä toimintamalleja ja riittäviä resursseja. Tutkimuksessa korostetaan tarvetta siirtää vastuu yksilöiltä järjestelmälle: antirasismi tulee sisällyttää pedagogisiin linjauksiin, opettajien ja esihenkilöiden koulutukseen sekä arjen käytäntöihin, jotta työ ei jää satunnaiseksi.

Punaisen Ristin ohjeistukset tarjoavat konkreettisia välineitä siihen, miten organisaatiot voivat rakentaa yhdenvertaisempia ja turvallisempia yhteisöjä. Ohjeissa korostetaan rakenteellisen rasismin tunnistamista, syrjiviä käytäntöjä purkavia toimia sekä valmiuksia puuttua rasismiin niin työpaikoilla, oppilaitoksissa kuin arjen vuorovaikutustilanteissa. Organisaatioita rohkaistaan laatimaan selkeät rasisminvastaiset toimintaperiaatteet, kouluttamaan henkilöstöä ja luomaan turvallisia raportointikanavia. Punaisen Ristin mukaan muutos syntyy aktiivisesta toiminnasta, ei vain asenteista. Antirasismi on tekoja, jotka tehdään näkyviksi osana jokapäiväistä työtä.  

Ammatillisen koulutuksen kohdalla olisi tärkeää, että työnantajat ja koulutusorganisaatiot tekisivät yhteistyötä antirasistisessa työssä ja rasismin purkamisessa.

Tutustu Punaisen Ristin ohjeisiin: Näin voit puuttua rasismiin – Punainen Risti

Kohtasitko rasismia tänään? – Mitä jokainen voi tehdä

Punaisen ristin tutkimuksen mukaan suurin syy olla puuttumatta rasismiin on se, ettei tiedetä, mitä pitää tehdä.

Rasismiin puuttuminen ei aina olekaan helppoa, sillä tilanteet tulevat vastaan usein yllättäen. Apua on siitä, jos tilanteeseen opettelee valmistautumaan etukäteen. Punaisen ristin sivuilta löytyvät seuraavat ohjeet rasismiin puuttumiseen julkisella paikalla:

• Pysy rauhallisena. Omat tunteet nousevat helposti pintaan, kun kohtaat epäoikeudenmukaisuutta. Rauhoittele ensin itsesi, jotta et provosoidu liikaa.  
• Soita paikalle apua, jos tilanne on uhkaava. Sinun ei tarvitse olla supersankari, 112 auttaa.  
• Hae tukea muilta silminnäkijöiltä, jos tilanteeseen meno yksin jännittää. Kun joku tekee aloitteen, yleensä muutkin rohkaistuvat puuttumaan.  
• Mene viereen. Joskus takaisin sanominen ei tunnu hyvältä ratkaisulta tai se pelottaa, jolloin jo pelkkä rasismia kohdanneen viereen meneminen on vahva viesti siitä, että olet hänen puolellansa ja rasistisesti käyttäytynyt jää tekoineen yksin. 
• Puutu tilanteeseen sanomalla vastaan. Jos tilanne ei ole liian uhkaava, vastaansanominen terävästi, mutta rauhallisesti toimii ja yllättää. Vastalause kertoo, että rasistinen käytös ei ole hyväksyttävää ja sitä ei tarvitse sietää. Tehokas keino voi olla myös toistaa rasistinen viesti ääneen sen esittäjälle.  
• Älä hyväksy loukkaavaa nimittelyä. Nimittelyssä voi olla kyse rikoslaissa rangaistavaksi säädetystä kunnianloukkauksesta. Oikeuskäytännössä tietyn nimittelysanan käyttämisen on joissakin yhteyksissä katsottu täyttävän kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön. Tarvittaessa voit tehdä asiasta rikosilmoituksen poliisille. 
• Osoita myötätuntoa ja pahoittele tapahtumaa rasismin kohteelle. Mikäli et jostain syystä pysty toimimaan itse tilanteessa, jää juttelemaan jälkikäteen. Kuuntelu helpottaa ja rauhoittaa mahdollisesti hyvinkin järkyttyneen ihmisen oloa sekä osoittaa, että et ole samaa mieltä huutelijan kanssa.  

Lähde: Näin voit puuttua rasismiin – Punainen Risti

Punaisen ristin sivuilta löydät myös ohjeita puuttumiseen laajemmin sekä puuttumiseen eri tilanteissa, esimerkiksi työpaikalla tai harrastuksissa. Lisäksi löydät ohjeet rasismista ilmoittamiseen.

Lue lisää Punaisen ristin tutkimuksesta rasismiin puuttumisesta: Punaisen Ristin tutkimus: Valtaosa Suomessa asuvista kokee rasismin heikentävän yhteiskunnan turvallisuutta – Punainen Risti

***

Tämä kirjoitus on osa Ammatillisen koulutuksen rasismin vastaisen viikon toimintaa. Verkosto järjestää lisäksi 19.3. klo 13-15 Syrjimätön työelämä -koulutuksen, johon kutsumme mukaan kaikkien koulutuksen järjestäjien henkilöstön ja opiskelijat. Webinaarissa opit lisää siitä, miten työelämässä tapahtuva syrjintä ja rasismi ilmenevät. Lisäksi kuulet toimivista ratkaisuista, joiden avulla jokainen opiskelija, työntekijä ja asiakas voi kokea olevansa tervetullut.

Viikon aikana ammatillisen koulutuksen järjestäjät osallistuvat viikkoon monin eri tavoin – esimerkiksi seuraavin:

• Kainuun ammattiopistossa nostetaan esille Turvallisemman tilan periaatteita, jotka ovat myös osa oppilaitoksen järjestyssääntöjä. Periaatteita käsitellään henkilöstön tiimipalavereissa, minkä jälkeen opettajat käsittelevät niitä opiskelijoiden kanssa. Turvallisempaa tilaa nostetaan esille myös oppilaitoksen viestintäkanavissa.
• Keudassa hyödynnetään viikon aikoina SPR:n Stop-rasismille – materiaaleja. Lisäksi Keudan opiskelijafoorumi järjestetään 19.3. teemalla moninaisuus ja yhteisöllisyys. Viikolla julkaistaan opiskelijoiden yhdenvertaisuus -kyselyn tulokset, avataan henkilöstölle DEI-ohjelman kulttuurien ja kielten moninaisuus -aiheesta keskustelu sisäiseen viestintäkanavaan, ja julkaistaan henkilöstötutkimuksen vastuullisuusindeksin tuloksia.
• Lisäksi monet oppilaitokset hyödyntävät SPR:n kampanjamateriaaleja ja tekevät näkyväksi rasisminvastaista toimintaa.

Kestävä tulevaisuus mahdollistuu vasta, kun kaikilla on oikeus ja tasapuoliset mahdollisuudet osallistua hyvän elämän ja kestävän huomisen rakentamiseen.